Keljonsuo
Keljonsuo on pääosin luonnontilainen aapasuo, kooltaan noin 60 hehtaaria.
Se on tyypiltään välipinta-rimpipinta–aapasuo, jonka luoteis- ja keskiosissa vallitsevat oligotrofiset rimpinevat ja välipintaiset lyhytkorsinevat. Suon eteläreunoilla ja kaakkoisosissa saranevojen osuus on suurin. Suon vedet valuvat valtaosin kohti kaakkoa. Suo rajoittuu pääosin kapeisiin rämereunuksiin, paikoin on leveämpää lyhytkorsi- ja rahkarämeiden mosaiikkia. Korpien osuus on vähäinen.
Suolta puuttuvat ravinteisimmat lettoiset suotyypit ja keskiravinteisia (mesotrofisia) kuvioita on vain vähän. Suolla on yksi erillinen pienehkö metsäsaareke. Suo on lähes kokonaisuudessaan luonnontilainen, yksittäisiä paikoin umpeenkasvaneita reunaojia on vain suon luoteis- ja kaakkoisosassa. Kaakkoisosassa yksi reunaoja ulottuu pienellä matkalla myös ennallistamisalalle. Suota voidaan pitää maisemallisesti merkittävänä.
Kohteella on dokumentoitu yli 38 lintulajia, mukaan lukien riekko.
Kasvillisuus Keljonsuolla
Suon keskiosaa hallitsevat karut väli- ja rimpipintaiset sara- rimpi- ja lyhytkorsinevat. Jänteet puuttuvat lähes kokonaan ja keskiosan harvat ruskorahkasammalmättäät ovat matalia ja laakeita. Varsinkin suon keskiosassa on harvakseltaan muutaman neliömetrin kokoisia lähes kasvittomia ruoppia.
Oligotrofiset rimpinevat (OlRiN) ovat vallitsevina runsaasti rimpiä sisältävässä suon luoteisosassa. Niiden sammallajistoon kuuluvat Sphagnum cuspidata –ryhmän sammalet, mm. kulju- ja silmäkerahkasammal, punarahkasammal ja kalvakkarahkasammal. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat rimmissä leväkkö ja mutasara. Luhtavillaa, tupasvillaa, raatetta sekä pyöreä- ja pitkälehtikihokkia kasvaa myös paikoitellen. Leväkkö kasvaa hyvin runsaana ja tiheänä vähälajisissa rimmissä, joista pohjakerroksen sammalet lähes puuttuvat.
Suon länsireunassa on myös rehevämpi mesotrofinen rimpinevalaikku (MeRiN). Laikun sammallajistoon kuuluvat mm. aaparahkasammal, nevasirppisammal ja Pohjois-Karjalassa alueellisesti uhanalaiseksi (RT) luokiteltava kuultorahkasammal. Putkilokasveista siellä kasvaa villapääluikkaa, valkopiirtoheinää, pullosaraa, raatetta ja runsaasti pitkälehtikihokkia sekä vähemmän pyöreälehtikihokkia.
Välipintainen oligotrofinen lyhytkorsineva (OlLkN) on vallitseva suotyyppi suon keskiosista länteen. Pohjakerroksen sammalten valtalajistoa ovat mm. räme- kalvakka- ja punarahkasammal, paikoin on Sphagnum cuspidata –ryhmän sammalia ja harvoilla mätäspinnoilla ruskorahkasammalta. Suon keskiosasta löytyi myös jonkin nahkajäkälälajin suuria kuolleita sekovarsia. Kenttäkerroksessa kasvaa tupasvillaa, vaiveroa, tupasluikkaa sekä rahka- ja pullosaraa.
Suon vallitseviin suotyyppeihin kuuluu myös välipintainen oligotrofinen saraneva (OlSN). Niitä on laajalti suon kaakkoisosissa ja reunoilla kulkevina juotteina. Pohjakerroksen lajistoon kuuluvat mm. räme-, puna- ja aaparahkasammal sekä paikoin kalvakkarahkasammal. Kenttäkerroksessa näiden saranevojen valtalajina on pullosara tai jouhisara, muita lajeja ovat mm. tupas- ja luhtavilla sekä suokukka.
Linnut Keljonsuolla
Keljonsuolla tavattiin vuonna 2020 tehdyssä kartoituksessa 29 lintulajia. Kahden vuoden selvitysten aikana on havaittu kaikkiaan 38 lajia, joista ainakin ylilentävänä havaittu kaakkuri ja 1,5 kilometrin päässä kohteelta havaittu sinipyrstö ovat kohteen alueella pesimättömiä lajeja. Pääsääntöisesti pesimälajisto suolla ja lähimetsissä on vakaa, mutta lajisto ja reviirimäärät vaihtelevat jonkin verran eri vuosina.
Suolajeista merkittävimpiä ovat riekko, kapustarinta, pikkukuovi ja pohjansirkku.
Reuna- ja lähimetsien lajisto puolestaan on enimmäkseen varsin tavallista ja alueella tyypillistä havumetsälajistoa, merkittävimpinä lajeina metso ja sinipyrstö.
Keljonsuon suojelullinen merkitys
Keljonsuo kuuluu keskiboreaalisiin aapasoihin, jotka luokitellaan valtakunnallisesti erittäin uhanalaisiksi (EN).
Sen kartoituksissa löydettiin kaikkiaan 14 luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa (2018) mukana olevaa suotyyppiä. Etelä-Suomessa, johon myös kartoitettu Keljonsuo kuuluu, näistä vain rahkarämeet ja avoluhdat (korteluhta) kuuluvat luokkaan elinvoimainen (LC). Kaikki muut Keljonsuon suotypit ovat Etelä-Suomessa uhanalaisia. Näistä seitsemän on arvioitu vaarantuneiksi (VU). Näihin kuuluvat mm. suon yleisimmät suotyypit rimpi- ja lyhytkorsi- ja saranevat,. Keljonsuon suotyypeistä viisi on puolestaan luokiteltu Etelä-Suomessa erittäin uhanalaiseksi (EN). Näistä metsäkortekorvet ovat erittäin uhanalaisia myös koko Suomessa.
Alueellista uhanalaisuutta arvioitaessa Keljonsuo kuuluu alueeseen Keskiboreaalinen vyöhyke, Pohjois-Karjala - Kainuu (3b). Suolla havaituista lajeista merkittävin on kuultorahkasammal, joka luokitellaan kasvillisuusvyöhykkeellä 3b alueellisesti uhanalaiseksi (RT) lajiksi. Metsähallituksen kiinteistöllä kasvava raidankeuhkojäkälä on puolestaan valtakunnallisesti silmälläpidettävä (NT). Muista lajeista juolukkapaju on Pohjois-Karjalassa harvinainen.
Linnuista suojelullisesti merkittäviä lajeja tavattiin alueelta tai sen välittömästä läheisyydestä vuonna 2020 kaikkiaan 14. Vuonna 2019 tavattiin näiden lisäksi 5 sellaista suojeluluokiteltua lajia, joita 2020 ei tavattu: taivaanvuohi, liro, pohjansirkku, sinipyrstö ja hömötiainen.
Euroopan Unionin lintudirektiivin I-liitteen lajeja tavattiin viisi. Valtakunnallisen uhanalaisluokituksen lajeja 1 vaarantunut (VU), 3 silmälläpidettävää, jotka eivät täytä varsinaisen uhanalaisuuden kriteerejä (NT), ja 2 alueellisesti uhanalaista lajia. Lisäksi kansainvälisen linnustonsuojelun Suomen erityisvastuulajeja (EVA) tavattiin kuusi. Muutama laji kuuluu useampaan edellä mainittuun kategoriaan.
