Koitajoki on noin 200 kilometrin pituinen erämainen joki, joka sijaitsee Suomen osuuksiltaan pääasiassa Ilomantsin kunnassa. Koitajoen valuma-alueesta lähes puolet on Venäjän puolella. Sen alkulähteet ovat Pihlajavaaran kylän itäpuolella valtionrajan lähistön pienissä järvissä.
Koitajoen alueen kulttuuriperinnöstä
Koitajoki on Suur-Ilomantsin alueen joista merkittävin, ja ikiaikainen Pohjois-Karjalan kulku- ja kuljetusväylä. Sitä pitkin ovat vuosisatoja kulkeneet ajatukset, aatteet, kauppa, puut, kalat, erämiehet, tutkijat ja runonlaulajat, ja sen valuma-alue pitää sisällään useita erilaisia erämaatalouksien, savokarjalaisen ja karjalaisen kulttuurin vyöhykkeitä.
Erämaatalouksien vuotuiskierto ja perinteinen maankäyttö koostui kylien ja toisaalta kaski- sekä pyyntialueiden eri vuodenaikoihin pohjaavasta hyödyntämisestä. Keskiössä olivat kalastus, keräily, metsästys – erityisesti peuranpyynti ja lintumetsästys -, niittyjen ja luonnon heinämaiden hyödyntäminen sekä kaskiviljely. Juuri eräkulttuuriin kietoutui tiiviisti myös runonlaulu, johon Kalevalakin pohjaa. Vanhamittaiset laulut ja loitsut säilyivät Koitajoen alueella verrattain pitkään elävänä osana kausipyytäjien ja kaskiviljelijöiden arkea.
1900-luvulle tultaessa myös Koitajoen kolkissa kulttuuri muuttui ja runonlaulu hiipui. Tilalle saapuivat peltoviljely ja metsäteollisuus. Tästä huolimatta pyyntiin pohjaavat elinkeinot säilyttivät osaltaan vahvan roolinsa uusien elämänmuotojen rinnalla. Nykypäivään saakka Ala-Koidan kylällä on jatkettu perinteistä jokinuottausta, joka ylläpitää Koitajokeen liittyvää karjalaista, katkeamatonta pyyntikulttuuria, jolla on merkittävä kulttuuriperinnöllinen arvo. Nuotalla pyydetään erityistä planktonsiikaa. Samalla puhdistetaan uhanalaisen siikakannan kutualueita ja seurataan joen tilaa. Koitajoen jokinuottaus on ainoita jäljellä olevia eläviä jokinuottausjatkumoita Suomessa.
Koitajoen alueen luonnosta
Koitajoki mutkittelee 200 kilometrin matkallaan laajojen suoalueiden ja metsien halki Suomen ja Venäjän rajan tuntumassa. Soiden osuus alueen maa-alasta on merkittävä, jopa 40 %, mistä johtuen Koitajoen vesistöt ovat luontaisesti humuspitoisia ja tummavetisiä.
Vaikka Koitajoen vesistöalue on onnistunut säilyttämään erämaista luonnettaan ja tarjoaa edelleen moninaisia elinympäristöjä lukuisille eliölajeille, on se menettänyt alkuperäistä muotoaan vesivoimarakentamisen, metsätalouden sekä turvetuotannon vuoksi. Vesistön laadun paikoittainen heikkeneminen käynnistyi jo 1800-luvun puolella tukkien uiton myötä. 1900-luvulle tultaessa kuormitus kasvoi laajenevien metsänhakkuiden, massiivisten suo-ojitusten sekä turpeennoston vuoksi. Maanmuokkauksella on ollut syvät vaikutuksensa niin Koitajoen vedenlaatuun kuin valuma-alueen luonnon monimuotoisuuteen laajemminkin. Vesien elohopeapitoisuudet ovat Koitajoen alueella erityinen huolenaihe, ravinne- ja kiintoaineskuorman lisäksi. Näitä vaurioita pyritään parhaillaan korjaamaan.
Luonnontilainen Koitajoki oli aikanaan merkittävä vaelluskalojen kutualue. Muun muassa äärimmäisen uhanalainen järvilohi on kutenut Ala-Koitajoen uomassa. Koitajoessa elää ja lisääntyy vielä tänä päivänä uhanalainen tiheäsiivilähampainen planktonsiika, jota kutsutaan myös jalo- tai lautasiiaksi. Koitajoen kanta on yksi tärkeimmistä Suomessa vielä luonnossa lisääntyvistä planktonsiikakannoista.
Vuonna 2022 OSK Lumimuutos käynnisti laajan Koitajoen ja Koitereen valuma-alueen ennallistamiskokonaisuuden. Joulukuuhun 2023 mennessä on ennallistettu yli 870 hehtaaria soita. Huhtikuussa 2024 toimia laajennettiin ja vuoteen 2027 mennessä ennallistetaan yli 2500 hehtaaria soita.
Avainkohteet
Koitajoen alueelle mahtuu lukuisia niin luonnon monimuotoisuuden kuin kulttuuriperinnön kannalta arvokkaita kohteita. Osa kohteista on mukana Lumimuutos Osuuskunnan Elpyvä maisema -ennallistamisohjelmassa, joka kunnostaa vesistöjä ja soita.
Havukkakallio
Havukkakallio on Koitajoen valuma-alueen ainoa muinaislinna. Ilomantsin paikallisväestö on käyttänyt sitä puolustus- tai pakopaikkana 1300-1500-luvuilla.
Keljonsuo
Keljonsuo on pääosin luonnontilainen keskiboreaalinen aapasuo, kooltaan noin 60 hehtaaria.
Koitere
”Karjalan helmeksi” ja ”satasaariseksi erämaajärveksi” kutsuttu Koitere on erityinen järvi. Koiteretta ympäröivät laajat avosuot sekä metsäiset harjut ja vaarat.
Kokkokallion kalliomaalaus
Kokkokallion kalliomaalaus Koitereen lähellä
Koitajoki-dokumentti
Katso lyhyt dokumenttielokuva Koitajoen erityisestä jokinuottauksesta:
Kuvia Koitajoelta
Nuolia klikkaamalla pääset selaamaan luontokuvia eri puolilta Koitajoen valuma-aluetta:
